Minä kirjoitan sinulle kirjan,

jota sinä et kuitenkaan lue.

Minä kirjoitan sinulle kirjan,

jonka itse jo lukenut oon.

Siinä kirjassa sanat on puuta

ja kivet on muistojani.

 

minä kirjoitan sinulle kirjan,

jossa puittenkin kuoltava on.

Minä kirjoitan sinulle kirjan,

johon kivet vain jäljelle jää.

 

Niiden särmiä vesi on nuollut

ja tuuli on pyöristänyt

ja uusia särmiä luonut

on pakkasen armottomuus.

 

Minä kirjoitan sinulle kirjan,

joka sinulle jäljelle jää,

kun kivi on hiekaksi tullut

ja tuuli sen pyyhkinyt pois.

 

Minä kirjoitan sinulle kirjan,

jota sinä et kuitenkaan lue.

Minä kirjoitan, kirjoitan kirjan,

jonka tuuli pyyhkäisee pois.

 

Kun on aikaa, on aikaa mietiskellä, lukea ja toivottavasti kirjoittaa.

Lehdessä on ärsyttävän halpoja matkoja, en vaan tahtoisi matkustaa yksin, mutta kaikki vähät ystävät ovat joko töissä tai persaukisia.

Olav Tapio